Syyskuun jälkeen, lokakuu ja marraskuu...

Aapolan loppukesä ja syksy oli tunteiden ja tapahtumien rikasta ja raskastakin aikaa.

Kynsin hampain pitelimme kesän rippeistä kiinni ja koitimme nauttia jokaisesta aurinkopäivästä ja hetkistä läheisten kanssa. Aapolan elämää blogi on ollut huonolla päivityksellä, sillä asioiden ja tunnelmien sanoiksi saattaminen on vienut aikansa.

Talvi tekee nyt jokapäivä enemmän ja enemmän tuloaan.Tänäänkin oli pakkasta aamusta -13 ja maan peittä ohut valkoinen lumikerros. 

Valkoinen valontuoja, pimeään syksyyn jälkeen on tervetullut!

Aapolan pihaan ja pirttiinkin oli kesän ajalle monen moisia suunnitelmia, mutta ei se elämä vaan aina mene niin kuin suunnittelee. Muuttujat ovat toki tervetulleita ja ennalta arvaamattomia, suunnitelmat vain kypsyvät eivätkä ne mihinkään karkaa.

Suru , saattohoito ja hiljainen surutyö ovat olleet osanamme koko kesän ja syksyn.

Läheinen vanhus, pitkän tien kanssamme kulkeneena oli elämänsä viimeisellä polulla jolla häntä saattelimme ja viimein haikein mielin jäähyväiset jätimme.

Läheisen naapurimme iloista huomenen toivotusta emme myöskään enää tänä kesänä nähneet, vaan hänetkin hiljaisesti hyvästelimme.

Syksy tuli hiljalleen ja sen myötä Aapolassa alkoi syyspuuhat. Luonto antaa voimaa ja energiaa. Metsäretkiä tehtiin pikkuväen kera. Luontomateriaalia kerättiin ja pihan kaunistuksiksi laitettiin. Onnelakin sai omansa.

Kanervakranssin tekoa olin oikein odottanut ja niin kauniit kanervat siihen löysinkin.

Kranssinpohjaksi letitin, taipuvan pihlajan oksia.

Syksyn satoa kerättiin talven varalle, ..ne herkulliset ja hyvät vitamiinit joita taatusti talven pakkasilla tarvitaan.

Lyhdyt syttyivät, yksi toisensa jälkeen, niin pihapiiriin kuin sisälläkin,

mukavaa tunnelmaa antamaan.

Niin tuli aamu jolloin maa olikin yöllisen pienen lumisateen jälkeen valkoinen,,,

Ensilumi on aina yhtä ihana ja jännittäväkin, Lasten riemulla ei rajoja. Sitä haistellaan, maistellaan ja käsissä pyöritellään.

 Aapolan pihapiiriin laitettiin kiireen vilkaan valoja ja viimeiset suojaukset pihapuille, etteivät jänöset syö nuoria omenapuita talven aikana.

 Aapolan rauha ja Rakkaus jatkaa eloaan. Ilmassa on suurta ja jännitävää odotusta.

Näinä päivinä meidän rakkaaseen perheesemme on syntymässä uusi pieni perheenjäsen, jota lämmöllä ja rakkaudella nyt odotamme. Aapolan Ukki ja Mummi avaa näin ovensa ja sydämensä uudelle pienelle lapsenlapselle.

Elämä jatkuu..