Tänään Naistenpäivän kunniaksi, poikkesin luotto kukkakauppaani hakemaan helmililjoja joita olin jo marketissa nähnyt.
Harmikseni juuri nyt ei ollut liljojen tarjonta suotuisa, mutta ehkä se harmitus vielä palkitaan.
Huomasin siellä oksia, joissa oli isot, karvaiset nuput?
Kiinnostukseni heräsi, minkä oksia ne oikein olivat?
Tunnistin ettei ainakaan, kirsikka-tai omenapuun nupuista ollut kyse.
Myyjä kertoikin, että kysymyksessä oli Magnolian oksat.
Oksat (ohjeiden mukaan ) hoidettuina avaisivat kyllä nuppunsa ja näyttäisivät kauneutensa.
Sellainen oksa tietysti mukaani lähti ja Aapolassa sen vanhaan karahviin asettelin.
Jottei oksa karahvissa liian harmaalta näyttäisi, sipaisin vielä soman rusettinauhan somisteeksi.
Magnolia – kukkivien puiden kuningatar
Magnoliat kasvoivat maapallolla jo yli sata miljoonaa vuotta sitten. Niiden herkkää kauneutta ovat ihmiset ihastelleet aina antiikin ajoista lähtien... , kestävien lajikkeiden ansiosta myös suomalaisilla on nyt mahdollisuus kasvattaa näitä kaunottaria omissa puutarhoissaan.
Magnolioita on totuttu pitämään liian arkoina Suomen olosuhteissa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä Suomesta löytyy lukuisia vanhoja yksilöitä, jotka ovat selvinneet monista kovista pakkastalvista.
Monet magnoliat ovat osoittautuneet talvenkestäviksi Etelä-Suomessa. Paras kestävyys saavutetaan kun käytetään kotimaisia omajuurisia astiataimia. ...jne!
Mielenkiintoista!
Meidän leveysasteella taitaa kuitenkin olla parasta jättää moiset puuhaaveet ja jäädä kärsivällisesti odottamaan oksan nuppujen avautumista!
Toivotaan parasta!
Liekkö Naistenpäivän kunniaksi vaiko ei, mutta kukkakaupan pakkauspaperi oli kyllä kaunis, romanttinen ja juuri tähän päivään niin sopiva.
Kasvun ja kauneuden vahvaa voimaa nyt toivon Magnolia oksalleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti