Kevään odotettuja ihanuuksia ja ihana kevään Kuningatar

Kevään merkit on jo lupaavasti ilmassa.

Räystäiltä tippasee iloisesti vesi, kun suuret lumimassat katoilta alkavat hiljalleen sulaa.

Lunta Aapolan pihalla on enemmän kuin koskaan meidän täällä asuessa. 

Kovasti pitää auringon paistaa, ja maan vettä imeä, ennen kuin suuren lumimäen paikalla taas ruoho kasvaa. Iso ilo on suuresta mäestä kyllä pihassa ollut, etenkin pikkuväelle, joka ahkerasti on mäkeä laskenut, milloin milläkin tavalla. 

Kevät tuo myös odotettua energiaa meille joilta syksy ja talvi kuluttaa energiavarastot lähes loppuun. 

Aapolassa kevään tulo alkaa näkyä, niin sisällä kuin ulkonakin.

On kaivettu lumipolut, niin Pihatupa Onnelaan kuin leikkimökkiin.

Kevään kukat tuovat myös kevät merkkinsä Aapolaan.

Tänään sain viestin kukkakauppiaalta, että nyt ovat odotetut siniset Helmililjat saapuneet.

Tokihan ne piti kiireesti hakea ja multaan laittaa.

Vihreys siis Aapolaan tulkoon, kevättä näin mukanaan tuokoon. Eli lähtihän sieltä kukkakaupasta mukaan myös hauska viherkasvi, jonka nimi on vallan unholassa. Pajunoksat myös kannuun jo haettuna ja pehmoisia "kissoja" niihin odotellaan.

Sitten esittelen hänet, Kukkivien puiden Kuningatar!

Mangnolia, avasi tänään ensimmäisen kukkansa ja melkein jo toisenkin. Huomenna taitaa olla jo useampi nuppu kukkaloistossaan. Väri hento vaaleanpunainen. Ei ihme jos sanotaan kukkivien puiden kuningattareksi.

 Niin kaunis!

Tuoksu on värinsä kaltainen, kovin vieno...ehkäpä  vähän 

ruusun kaltainen?

Huomenna päivä uusi ...ja toivotaan, että uudet kukatkin.

Hyvää Naistenpäivää, Magnolia oksan kera.

Tänään Naistenpäivän kunniaksi, poikkesin luotto kukkakauppaani hakemaan helmililjoja joita olin jo marketissa nähnyt. 

Harmikseni juuri nyt ei ollut liljojen tarjonta suotuisa, mutta ehkä se harmitus vielä palkitaan.

Huomasin siellä oksia, joissa oli isot, karvaiset nuput?

Kiinnostukseni heräsi, minkä oksia ne oikein olivat?

Tunnistin ettei ainakaan, kirsikka-tai omenapuun nupuista ollut kyse.

Myyjä kertoikin, että kysymyksessä oli Magnolian oksat.

Oksat (ohjeiden mukaan ) hoidettuina avaisivat kyllä nuppunsa ja näyttäisivät kauneutensa.

Sellainen oksa tietysti mukaani lähti ja Aapolassa sen vanhaan karahviin asettelin. 

Jottei oksa karahvissa liian harmaalta näyttäisi, sipaisin vielä soman rusettinauhan somisteeksi.

Kotona googletin tietoa Magnoliasta. Viherringin sivulta.

Magnolia – kukkivien puiden kuningatar

Magnoliat kasvoivat maapallolla jo yli sata miljoonaa vuotta sitten. Niiden herkkää kauneutta ovat ihmiset ihastelleet aina antiikin ajoista lähtien... , kestävien lajikkeiden ansiosta myös suomalaisilla on nyt mahdollisuus kasvattaa näitä kaunottaria omissa puutarhoissaan.

Magnolioita on totuttu pitämään liian arkoina Suomen olosuhteissa.  Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä Suomesta löytyy lukuisia vanhoja yksilöitä, jotka ovat selvinneet monista kovista pakkastalvista. 

Monet magnoliat ovat osoittautuneet talvenkestäviksi Etelä-Suomessa. Paras kestävyys saavutetaan kun käytetään kotimaisia omajuurisia astiataimia. ...jne!

Mielenkiintoista!

Meidän leveysasteella taitaa kuitenkin olla parasta jättää moiset puuhaaveet ja jäädä kärsivällisesti odottamaan oksan nuppujen avautumista!

Toivotaan parasta! 

Liekkö Naistenpäivän kunniaksi vaiko ei, mutta kukkakaupan pakkauspaperi oli kyllä kaunis, romanttinen ja juuri tähän päivään niin sopiva.

Kasvun ja kauneuden vahvaa voimaa nyt toivon Magnolia oksalleni.

Kevättä "hellahuoneessa"!

 Pupulan kotielämää, "hellahuoneessa".

Jo tovin olen ollut vallan ihastunut Maileg pupuihin ja -tonttuihin. Niitä Aapolasta jokunen löytyykin. Tontut on toki laitettu odottamaan seuraavaa joulua, mutta puput ovat jo kovasti kevätmielellä esillä.

Maileg hahmoissa on se jokin kiva juttu mikä minua kovasti kiehtoo. 

Hiljalleen olen keräillyt Aapolan yläkertaan, pienen hyllyn päälle Pupuja ja heille oman pienen "hellahuoneen" tarvikkeineen!

Toki innostusta on lisännyt pieni tyttärentytär joka mielellään pupusilla leikkii.

Aapolan ensimmäiset Maileg puput on hankittu jo useampi vuosi sitten ja ne asustelevat kesät Aapolan leikkimökissä ja talvet Aapolan yläkerran sohvan mutkassa, kylki kyljessä. 

Pupulan "hellahuoneessa" nyt asustavat Äiti- ja Isä-pupu eivät ole Maileg pupuja, mutta juuri sopivan kokoiset ja näköiset tähän somaan leikkiin. 

Taitaa olla Pupulan väellä päiväkahvin aika, kun ovat pöydän ääreen leppoisasti istahtaneet.

Maileg huonekaluja on kerätty pikkuhiljaa. Löysin kerran erään kukkakaupan ale-korista ihanan hellan kattiloinen ja pannuineen. Kirpparilta löysin syöttötuolin ja potan. Sohva, pöydän kera ja pikkuväen sängyn olen hankkinut Haaparannasta, Taavolagårdenista.  Sieltä taitaa olla pienimmän pupusen vaunutkin. 

Pupulan vauvapupu on kyllä suloistakin suloisempi, sydän tutti suussa. Niin on pieni pupu, että syöttötuoliin oli ommeltava pehmusteet tyynyn kera, jotta pupunen pöydän ääreen

yltää.

Pikkupupujen sängyn suojareuna oli hankittaessa erilainen, mutta tuunasin siihen vanhasta lakanapitsistä sellainen reunuksen joka mielestäni tähän "hellahuoneeseen" paremmin sopii. 

Tässäpä kuvat ennen ja nyt...

"Hellahuoneen" sohvalle tein myös pehmusteet tyynyn kera ja tottahan pöytään löytyi pieni pitsiliinakin. Viiririvistö syntyi sopivasti jäännös kangaspalasista.

Raitamatto lattiaan löytyi vanhasta pyyhekankaasta.

Keräilyt jatkuvat,,, jokupäivä ehkä löytyy sänky Äiti- ja Isä-pupulle.

Eikä pieni hyllykään hellahuoneen seinään olisi pahitteeksi.

Leikkimieli on hyvämieli!