Talven taikaa, tarinoiden aikaa...
Oma työni, Lastentarhanopettajana on melko vauhdikasta, pienten lasten parissa. Ilot, surut, levot ja leikit kuuluvat jokaiseen työpäivääni. Kahta samanlaista päivää ei ole työvuosieni aikana ollut. Sen koen suurena ilona ja rikkautena.
Luovuutta ja kekseliäisyyttä myös arjen työni joskus vaatii. Yksi paras asia ihanien eloisien lasten ja parhaiden työkavereiden jälkeen on oman työympäristön jatkuva muokkaaminen lasten ja meidän kaikkien iloksi. Siinä saa leikkiä hauskolilla ideoilla, käyttää mielikuvitusta ja tehdä sitä mistä minäkin kovasti nautin.
Syksyn käännyttyä talveksi, myös ikkunoiden väli sai uudet mukavat ja mieluista katselukohteet. Sen teille nyt esittelen.
Äkkiä Nalle Puh pysähtyi ja osoitti innoissaan lunta. ”Katso!”
”Mitä! sanoi Nasu hypähtäen ilmaan.
Sitten hän hyppeli vielä pari kertaa ikäänkuin voimistelumielessä osoittaakseen
ettei hän suinkaan ollut pelästynyt.
-A.A.Milne/NAlle Puhin mietekirja-
Lapset katselevat paljon ikkunoista ulos ja myös kaikki mitä ikkunoiden välissä näkyy kiinnostaa kovasti. Sen vuoksi laitamme sinne aikaan ja aiheisiin sopivia asioita.
Lasten suosikki hahmot, Nalle Puh ystävineen oli ajatuksissani tällä kertaa kun uutta somistetta mietin. Talventulo Puolenhehtaarin metsään alkoikin pian ikkunan väliin hahmottua. Ensilumi, talviset puut ja tutut hahmot lunta ihmettelemässä.
Tila kaikille rekvisiitalle on varsin kapea ja jotta hahmot näkyivät hyvin lapsen korkeudelle, oli laitettava palikoita korokkeiksi.
Ihaa aasin silta mahtui ikkunoiden väliin juuri ja juuri, mutta sillalta on nyt Ihaankin hyvä lunta haistella ja maistella.
”En ihmettelisi vaikka huomenna sataisi rakeita”, sanoi Ihaa. ”Tai kukaties saamme lumimyrskyn tai ties mitä. Se että tänään on kaunista ei merkitse mitään. Säätä ei voi enteillä, vai miten sitä sanotaan? Ei voi kuitenkaan. Se on pelkkää ilmaa."...sanoo Ihaa.
Lopulta Nalle Puh, Nasu, Tiikeri ja Ihaa Aasi löysivat omat paikkansa ja viimeinen silaus oli enään tietysti valot.
Miten paljon iloa ja riemua onkaan riittänyt talvisesta Puolenhehtaarin metsästä.
Monen monta kertaa on pieni nenä ollut ikkunan edessä näkyä katselemassa ja ihmettelemässä.
Pian on kuitenkin aika valot sammuttaa ja päästää kevään tuoksut ja merkit Nalle Puhin ja hänen ystäviensä kuonolle, Puolenhehtaarin metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti