Sydämellinen koti

 Koti jossa Sydämillä on oma paikkansa

Hyvä ystäväni tuli meille kylään. Meillä käydessään hän haluaa usein kierrellä meillä itsekseen huoneesta toiseen, niin ylä- kuin alakerrassakin. Minun keitellessä kahvi hän kiertelee ja katselee.

                     Kerran kierroksensa jälkeen hän kahvipöytään tullessa totesi...                                       "kotinne on Sydämellinen koti"!

Tokihan minua kiinnosti, miksi hän näin ajatteli ja silloin hän kertoi monista sydän havainnoistaan. Miten siellä täällä on sopiva sydän.

Kodistamme löytyy kyllä monta sydäntä ja jokaisella on se oma paikkansa.

En ollut ollenkaan ajatellut, että niitä sydämiä olisi niin paljon,,, ennen kuin itse kiertelin ja katselin Sydämen silmin kotiamme.  Todellakin, onhan meillä sydän siellä ja toinen täällä. 

Pienia, suuria, erilaisia. Eri syistä ripustettuja ja paikalleen laitettuina.

Monet sydämet ovat tulleet Aapolaan lahjoina, tuliaisina ja osan olen hankkinut itse ajatellen jotain sopivaa paikkaa niille. Aapolan keittiön verhokapat syntyi vanhoista kauniista pitsilakanoista, Isoäitini aarteista. Niiden valkoisuus sai lisäväriä rottinkisydämistä, rusettinauhoineen.

Jouluna tilalla taitaa olla punaruutuiset sydämet!

Jotkin sydämistä muistuttavat meitä edesmeneistä rakkaista läheisistä, vanhemmista ja Isovanhemmista.

Vanha Piironki maljakko on tarkeä ja kaunis muisto lasteni Mummosta, anopistani, jolle kyseinen maljakko oli todella mieluinen. Siinäkin sydän paikallaan.

Joillakin sydämillä on tärkeä tehtävä kodissamme. Vaikka sitten uunin pellin narun painona.

 Jouluna sydämien määrä varmasti Aapolassa ainakin tuplaantuu, nyt Joulun sydämet saavat odottaa laatikoissaan ensi Joulua.

Suuri sydän joka on makuuhuoneemme, sängynpäädyssä, (sängynpäätynä vanha ovi). Se sydän on todella erityinen.

Sen ostin itse sinä päivänä kun pieni tyttären tytäremme syntyi. Jännittävä ja odotettu päivä palkittiin ihanalla tyttövauvalla.

Juuri tämän sydänkoristeen symboli kuvastaa sitä miten pieni vauva tarvitsee rakkautta ja turvallisia läheisiä ympärilleen vahvistuakseen ja kasvaakseen, tässä maailmassa.

Sanomattakin on selvää, että Aapolan sydämet eivät tähän loppuneet...

Sydämellistä talvea, näin sydäntalven aikaan. 

Talven taikaa..,Puolenhehtaarin metsässä.

Talven taikaa, tarinoiden aikaa...

      Oma työni, Lastentarhanopettajana on melko vauhdikasta, pienten lasten parissa.            Ilot, surut, levot ja leikit kuuluvat jokaiseen työpäivääni. Kahta samanlaista päivää ei ole  työvuosieni aikana ollut. Sen koen suurena ilona ja rikkautena.

Luovuutta ja kekseliäisyyttä myös arjen työni joskus vaatii. Yksi paras asia ihanien eloisien lasten ja parhaiden työkavereiden jälkeen on oman työympäristön jatkuva muokkaaminen lasten ja meidän kaikkien iloksi. Siinä saa leikkiä hauskolilla ideoilla, käyttää mielikuvitusta  ja tehdä sitä mistä minäkin kovasti nautin.

Syksyn käännyttyä talveksi, myös ikkunoiden väli sai uudet mukavat ja mieluista katselukohteet. Sen teille nyt esittelen.

Äkkiä Nalle Puh pysähtyi ja osoitti innoissaan lunta. ”Katso!”

”Mitä! sanoi Nasu hypähtäen ilmaan. 

            Sitten hän hyppeli vielä pari kertaa ikäänkuin voimistelumielessä osoittaakseen

 ettei hän suinkaan ollut pelästynyt.

-A.A.Milne/NAlle Puhin mietekirja-

Lapset katselevat paljon ikkunoista ulos ja myös kaikki mitä ikkunoiden välissä näkyy kiinnostaa kovasti. Sen vuoksi laitamme sinne aikaan ja aiheisiin sopivia asioita.

Lasten suosikki hahmot, Nalle Puh ystävineen oli ajatuksissani tällä kertaa kun uutta somistetta mietin. Talventulo Puolenhehtaarin metsään alkoikin pian ikkunan väliin hahmottua. Ensilumi, talviset puut ja tutut hahmot lunta ihmettelemässä.

Tila kaikille rekvisiitalle on varsin kapea ja jotta hahmot näkyivät hyvin lapsen korkeudelle, oli laitettava palikoita korokkeiksi.

Ihaa aasin silta mahtui ikkunoiden väliin juuri ja juuri, mutta sillalta on nyt Ihaankin hyvä lunta haistella ja maistella.

”En ihmettelisi vaikka huomenna sataisi rakeita”, sanoi Ihaa. ”Tai kukaties saamme lumimyrskyn tai ties mitä. Se että tänään on kaunista ei merkitse mitään. Säätä ei voi enteillä, vai miten sitä sanotaan? Ei voi kuitenkaan. Se on pelkkää ilmaa."...sanoo Ihaa. 

              Lopulta Nalle Puh, Nasu, Tiikeri ja Ihaa Aasi löysivat omat paikkansa ja                                                            viimeinen silaus oli enään tietysti valot.

              Miten paljon iloa ja riemua onkaan riittänyt talvisesta Puolenhehtaarin metsästä. 

          Monen monta kertaa on pieni nenä ollut ikkunan edessä näkyä katselemassa ja                 ihmettelemässä.

Pian on kuitenkin aika valot sammuttaa ja päästää kevään tuoksut ja merkit Nalle Puhin ja hänen ystäviensä kuonolle, Puolenhehtaarin metsässä.