Tapaninpäivän tunnelmia

Tänä vuonna olimme Tapaninpäivänä ihan kotosalla, Aapolassa.

Lunta oli tuprutellut pihan täydelta joten kolahommia riitti molemmille.

Pihatupa Onnelan oven eteen oli tullut niin paljon lunta ja jäätäkin, ettei sen ovi ottanut auetakseen. Ahkeran putsauksen tuloksena se kuitenkin aukesi ja yllätinkin Isännän kutsumalla hänet lumitöiden päälle Onnelaan Tapaninpäivä glögeille.

  Sytytin Onnelaan sen kaikkiin lyhtyihin ja kynttilöihin tulet, niin pian oli mukava tunnelma höyryävinen Glögeineen valmiina.

Pitsikynttilän kaunis valo ja lämpö!

Mukava pieni glögihetki, Pihatupa Onnelassa, huurteisten ikkunoiden ympäröimänä.

"...on lunta tulvillaan, on kaunis talvisää.."

Aapolan Joulua

   "Ja niin Joulu joutui jo taas pohjolaan,,,"

Niin mukavia hetkiä koettiin Aapolan Joulussa.

Pikku Mintun Joulu jännitys ja ilo tarttui meihin jokaiseen.

Joulupuulle, sille meidän somalle pienelle lauloimme..

"Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella".

Läheiset kokoontuivat Joulupöytään, nauttimaan yhdessä Jouluherkuista.

Sopivasti saatiin masut pullolleen ,ennen kuin odotettu Jouluvieras Joulupukki saapui.

Voi sitä iloa ja riemua.

Perinteisesti, kävimme haudoilla edesmenneille läheisille kynttilät sytyttämässä ja lämpöiset Joulu ajatukset lähettämässä. Aapolassa saunottiin, syötiin melkoiset määrät suklaata ja muita herkkuja, pelattiin pelejä ja vietettiin yhteistä mukavaa aikaa.

Joulupäivänä saatiin Aapolan pihassa urakoida lumitöitä oikein toden teolla ja illalla kylästeltiin ja tavattiin sukua läheltä ja kaukaakin.

Joulupäivän iltana kun kotiin palasimme, sytyttelin kynttilöitä ja koin kiitollisuutta näistä ihanista Joulun hetkistä.

Jouluyö, juhlayö, päättynyt kaik on työ, kaks vain valveil on puolisoaan...

Joulu on jo porraspuulla

Neljä yötä Jouluun on, sehän on jo aivan porraspuulla. 

Miten mukavaa on ollut tänäkin vuonna puuhailla niin monenlaista  ja valmistautua siten odotettuun Joulun juhlaan. 

Työssäni, päiväkodissa aloitamme valmistelut ja koristelut jo hyvissä ajoin marraskuussa, jolloin syttyy ensimmäiset joulun valot ja tontut alkavat jo hiippailla. Intoa ja iloa ja jännittävää odotusta riittää jouluun asti.

Aapolan jouluvalmistelut alkavat myös ajoissa ja nyt näin lähellä joulua on mukava todeta,että tänäkin vuonna kaikki valmistuu ajallaan ja loppukiri sormia jo syyhyttää.

Ihan pian on loppusilauksen aika.

Kynttilät ja kyntteliköt ovat koristaneet Joulukotiamme jo hyvän aikaa.

Joulun kauneimmat kukkaset, kukkivat pöydillä.

Aapolan keittiössä on moneen kertaan jo tuoksunut niin vasta leivotut piparit, kuin muutkin Joululeivonnaiset. Pieni Mummin apulainen on ollut innolla leipomuksissa mukana.

Tänä vuonna meillä on pieni, soma kuusi, joka jo aiemmin pikkuväen kanssa koristeltiin, julistamaan meidän Pientä Joulua (Joulu hetki perhepiirissä).

Oli ajatus vaihtaa se vielä suureen kuuseen, ennen aattoa, mutta ei millään hennota sitä olohuoneen nurkasta pois laittaa, niin soma se on. 

Vielä neljä yötä ja sitä ennen kolme päivää on aikaa laittaa Aapolan Joulukoti valmiiksi, vastaanottamaan rakkaat Jouluvieraat yhteisen Joulun viettoon.

Tule Joulu kultainen.

Joulun Kuningatar, ...odotus palkittiin!

Aiemmin kerroin mielenkiintoisesta kukkasipuli hankinnastani. Kaunis punaisen sävyinen vahattu Amarylliksen sipuli.

Nopeasti se näytti elinvoimansa ja kasvatti vahvaa vartta.

Tarkkaan noudatin, kasvatusohjeita, jotka oli ne helpoimmista helpoimmat,,,älä kastele!

Reilu viikko sitten sen varteen ilmestyi nuppu joka kasvoi kasvoi suureksi ja pulleaksi ja lopulta sieltä avautui niin kaunis, upea valkoinen kukka. Ensin yksi, pian toinen, kolmas ja neljäskin.

Kaunotar siirtyi keittiön tason päältä olohuoneen lipaston päälle, arvoisalleen paikalle.

Oikea valkoinen Joulun Kuningatar ,Amaryllis.

Niin hento, niin herkkä... mutta samalla niin vahva.

                                                           Joulukukista, kaunein.... 
                                               Kärsivällisyytemme palkittiin, kiitos!

Pieni Joulu

Perheessämme on jo vuosien myötä totuttu siihen, että aina ei voida Joulua vietetä koko perheen voimin yhdessä. Perheemme on pieni, mutta sitäkin läheisempi. 

Meillä on kaksi ihanaa, eloisaa lastenlasta joille Aapola on myös rakas ja tärkeä paikka.  Aapolassa pyöröhtäessä, heillä riittää puuhaa monen moista niin sisällä kuin ulkonakin. Kovin usein ei serkukset, välimatkasta johtuen voi olla meillä yhtäaikaa, mutta silloin kun ovat, se aika on suurta juhlaa ja vilkasta menoa.

Joulu on perheessämme ollut aina tärkeä. Sitä on yhdessä valmisteltu ja innolla odotettu. Jouluna Aapolaan kokoontuu läheisiä läheltä ja vähän kauempaakin ja kun aina kaikkia ei yhtä aikaa koolle saada, vietämme perhepiirissä (Iso-Mummia unohtamatta) oman tärkeän Pienen Joulun.

Sellainen oli meillä viikonloppuna. 

Aapolaan tuotiin pieni joulukuusi, tottakai. Sen koristelu oli hauskaa puuhaa pikkuväelle. Miten mukavaa oli tutkia Mummin joulutavaralaatikkoa ja löytää sieltä paljon kivaa oksille ripusteltavaa.

Tonttukin oli käynyt oven takana ja jouluyllätyksensä, kirjeineen sinne pikkuväelle jättänyt.

Voi sitä iloa ja riemua, meillä kaikilla.

Tämän vuoden Pienen Joulun ruokapöydästä löytyi ne melkein kaikki Aapolan joulupöydän perinteiset. 

Pikkuväelle oli varattu omat pienet erikoisherkut.

Jokaisen Pienen Joulun muistot kätken minä sydämen somaan sopukkaan, niin ihania ne ovat aina olleet. 

Matka kohti suurta, oikeaa Joulua jatkuu..

Paljon kaikenlaista puuhaa on vielä tehtävänä, mutta näin Joulua rakastavana, ne puuhat ovat kovasti mieluisia.

Syttyi ensimmäinen ja toinenkin

Hyvissä ajoin ennen ensimmäistä adventtia, kaivan esille oman sinkki astiani jonka täytän kivimurskeella ja johon neljä valkoista kynttilää kauniisti riviin laitan. 

On kaunis perinne, sytyttää ensimmäinen ja toisenkin  jälkeen seuraavat, adventtisunnuntain mukaan.

Se perinne on meillä Aapolassa ja ennen sitä jo entisessä kodissamme se on ollut tapana.

On mukava miettiä, miten tänä vuonna astiani kynttilöin somistan. 

Tänä vuonna halusin kynttilöiden juurelle vihreää, pehmeää sammalta.

Tänä vuonna en sitä itse metsästä hankkinut, vaan hain pienen siivun vallan kukkakaupasta.

Kauppias vain muistutti, että kastelen sitä ajoittain, että pysyy kauniin vihreänä yli joulun.

Pöydällä pienen Minttu tytön leipomia lämpimäisiä, pipareita.

Uudet numerot adventtikynttilöihin löysin Ruotsin puolelta, Haaparannasta.

Entiset olivat kyllä mieluisat, mutta niille kävi viime vuonna huonosti. Kerron kyllä miten..

Viime vuonna Adventtikynttilät saivat juurilleen kaunista jäkälää jota olin valmiiksi jo loppusyksystä tätä tarkoitusta varten metsästä hakenut.

Kynttilöiden numerot kiinnitettiin painamalla metallisissa numeroissa olevalla piikillä suoraan kynttilään. Lopputulos oli varsin kaunis ja tarkoitukseni oli vielä vaihtaa kynttilät pidempiin, mutta...

Sitten se tapahtui, Itsenäisyyspäivänä, jolloin sytytin toisen kynttilän ja ne kauniisti juhlistivat iltaamme. Unohdin, todellakin unohdin  sammuttaa kynttilät ajoissa ja sillä seurauksella, että rakennellessa pojan pojan kanssa lattialla legoilla, havahduin roihuun. Kynttilät olivat palaneet niin loppuun, että liekit tarttuivat kuivaan jäkälään joka iloisesti syttyi tuleen. Säikähdys oli valtaisa, mutta nopeasti meillä toimittiin.

Isäntä otti koko roihuavan sinkki astian ja heitti sen sisällön pihalle lumihankeen! 

Suru ja harmistus, mutta kiitollisuus, ettei isompaa tulipaloa päässyt syttymään.
Säikähdyksellä selvisimme.

Siitä viisastuneena, meillä ei kynttilät jää valvomatta palamaan.

Numerot hävisivät hankeen ja keväällä vain kaksi niistä haravoidessa löytyi.

Syttyy toinenkin kynttilä... Adventin aika on monin tavoin vilkasta aikaa, mutta pysähdytään hetkeksi ja nautitaan kynttilän valosta ja ajasta. Muistetaan valvoa kynttilöitä huolella.