Koukeroita, kiemuroita, kiekuroita, kippuroita

Syysflunssa sai ottensa Aapolan emäntään ja sen myötä köhimistä on riittänyt. Monen moiset kotikonstit ja tropit on otettu käyttöön ja lepokaan ei ole unohtanut. 

Levätessä, sohvan mutkassa, kone sylissä on ollut mukava katsella tämän kesän ja syksyn kuvia, joita onkin ahkerasti kuvamuistoiksi tallentunut.

Niitä katsellessa tein hauskan havainnon... 

KOUKEROITA,  KIEMUROITA, KIEKUROITA, KIPPUROITA... niitä paljon kuvissani esiintyy.

Niitä löytyy Aapolasta, niin sisältä kuin ulkoakin. Matkoilta, sieltä sun täältä. On rautaa, lautaa, uutta ja vanhaa ja tooosi vanhaa!

Koukerot on kuin meidän elämä itsekin. 

 Teemme elämässä valintoja, helppoja ja mutkattomia, vaikeita ja koukeroisia ja usein ne vaikeimmat kiemuraiset koukerot ovatkin ne onnekkaimmat valinnat. Elämä heittää eteemme koukeroita, jotka olisimme toivoneet suoriksi ja mutkattomiksi, mutta kaikilla koukeroilla on oma tärkeä tehtävänsä ja tarkoituksensa. 

Liian suoraa ja ilman mutkia, elämästä taitaisi puuttua haastellisuus ja arvoituksellisuus, mitä jokainen aamu tuo tulessaan. Ottakaamme ne koukeroisetkin aamut hyvällä vastaan.

Kiemuroissa, koukeroissa on jotain kaunista, romanttista, monimuotoisuutta, siksi niitä löytyy usein romanttisista lyhdyistä, hyllynkannattimista ja vanhoista esineistä, Aapolassakin.

Jokin niissä minua kiehtoo ja  ihastuttaa.

Tämä riippu kynttelikkö oli aiemmin musta, mutta nyt valkoisena se sopii somasti pihatupa Onnelaan ja antaa siellä pimeinä syysiltoina tunnelmalliset koukero varjonsa.

Tämä koukero voisi kertoa mitä uskomattomampia historiallisia tarinoita, siitä mitä Suomenlinnassa aikoinaan tapahtui. Siellä se loisti nyt auringossa, kuin odottaen kuvaksi tallentumista Miten aika on hionnut ja ruostuttanut sitä. 

Miten rosoinen ja kaunis se siellä omalla paikallaan onkaan, vanhojen tykkien seistessä turvallisina vierellään.

Lemppari amppelikoukku joka pihan parhaalla paikalla kannattelee kesän kukkakaunottaria.

Varasto/liiterin seinustalla lyhtykoukkuni, kiemurainen.

 Oikea koukeroiden, kiemuroiden taivas löytyi Vääksystä, Lauran kauppa. Ihan huikea paikka. :)

 ...jos saisin valita, tuollaiset koukeroiset portit voisin ottaa vaikka Aapolan porteiksi. Eihän ne kyllä tällaisen vanhan, perinteisen taloon kyllä sellaiseksi sovi, mutta aina voi kauneus tehdä mielelle kepposia.

Talvikuvistani löysin yhdet vanhat ja kauniit kippurat jotka kuuluvat vanhaan Sipikkaan. Sipikka on varmaan liki sata vuotias. Hankin sen todella huonokuntoisena, mutta Aapolan tallissa se kunnostettiin ja korjattiin enstistä ehommaksi ja toimivaksi menopeliksi.  Näilläkin olisi varmaan monta vauhdikasta tarinaa kerrottavanaan.

Aapolan pyykkitelineet, kiemuroineen tehtiin pari kesää sitten. Minä sain niihin idean kun sopivasti terassin kaiteista jäi juuri sopivaa puutavaraa. Piirsin ja mittailin ja Isäntä sahasi ja sirkkelöi. Lopputulos kaipasi jotain...? ..no koukeroiset koukut, jotka toimii milloin pyykkipoikapussin koukkuina kuin lyhtykoukkunakin.

Koukeroista, kiemuraista, mutta kaunista syksyä meille kaikille.