Väriä ja Iloa syksyyn

Usein perjantaisin, minulla on tapana hakea kotiin kukkakimppu, alkavan viikonlopun iloksi. Perjantaisiivous on myös vakio, vaikka kuinka viikon energiat tuntuu olevan loppuun käytetty.

Miten mukavaa kun koti on puhdas ja pöydällä kaunis, raikas kukkakimppu. 

Kynttilätkin voin sytyttää. Tunnelma ja tunne on ihana.

Kesäisin keräilen kukkia, muulloinkin kuin vain perjantaisin Aapolan pihasta tai läheltä luonnosta.

Kauneudella on oma suuri merkitys Aapolan arjessamme ja juhlahetkissäkin.

Tänään, jo viikon flunssaa poteneena, päätin että pinnistelen kodin siistiksi ja käyn ilman muuta kukkakaupassa. Nyt jos koskaan Aapolan keittiön pöydälle tarvitaan iloa ja väriä tuova kukka.

Tämän päivä kaunistus on kyllä ihastusta herättävä. 

Kaupungin laidalla Linja-autoasemalla on minun lempi kukkakauppani Kemissä, Linjan-kukka, joka ei pettänyt odotuksiani nytkään!

Ensin löysin sieltä hauskan laatikon ja yhdessä iloisen, asiansa osaavan myyjän kanssa pohdimme, miten siihen tehtäisiin kaunis syyskimppu.

Annoin alan ammattilaiselle lopulta vapaat kädet ja tovin aikaa asetelman tekemiseen. Ihailtavaa, miten minun ajatukseni oli asetelmassa otettu huomioon juuri niin kuin olin ajatellut. Huippua!

 Linjan-kukka, kaupassa on paljon katseltavaa, tuoksuja, värejä, sisutustavaraakin. Liike on laajentanut valikoimaansa ja tilojansa ja siksi siellä onkin niin mukava katsella ja ihastella aina niin kauniita asetelmia, kuin kukkasiakin. Palvelu on iloista, ystävällistä ja idearikasta.Tämä ei ole maksettu mainos, mutta niin ihastunut siellä asioidessani olen, että haluan sen teillekin näin kertoa.

Ehkäpä joku perjantai otan sinne kamerankin mukaan.

 Pieni soma, ruoste rivalline laatikko on juuri sitä rustiikki romantiikkaa, mitä meiltä Aapolasta löytyy vähän sieltä ja täältä. Siksi siihen varmaan miellyinkin. Vanhaa ja uutta sulassa sovussa.

 Tämän kimpun hain silloin kun syksy alkoi antaa ensimmäisiä merkkejään.

  Kesällä Aapolassa kukkii monet  kauniit kukkaset ja niitä löytyy usein meidän pöydiltä, niin sisältä kuin terasseiltakin.

Luonnonkukkien keräily on yksi kesän ihanuuksia. Kesän ihanat heleät ja kirkkaat värit

Tästä on hyvä viikonloppu aloittaa ja antaa kukkaenergian tuoda iloa ja valoa Aapolan syksyyn.

Koukeroita, kiemuroita, kiekuroita, kippuroita

Syysflunssa sai ottensa Aapolan emäntään ja sen myötä köhimistä on riittänyt. Monen moiset kotikonstit ja tropit on otettu käyttöön ja lepokaan ei ole unohtanut. 

Levätessä, sohvan mutkassa, kone sylissä on ollut mukava katsella tämän kesän ja syksyn kuvia, joita onkin ahkerasti kuvamuistoiksi tallentunut.

Niitä katsellessa tein hauskan havainnon... 

KOUKEROITA,  KIEMUROITA, KIEKUROITA, KIPPUROITA... niitä paljon kuvissani esiintyy.

Niitä löytyy Aapolasta, niin sisältä kuin ulkoakin. Matkoilta, sieltä sun täältä. On rautaa, lautaa, uutta ja vanhaa ja tooosi vanhaa!

Koukerot on kuin meidän elämä itsekin. 

 Teemme elämässä valintoja, helppoja ja mutkattomia, vaikeita ja koukeroisia ja usein ne vaikeimmat kiemuraiset koukerot ovatkin ne onnekkaimmat valinnat. Elämä heittää eteemme koukeroita, jotka olisimme toivoneet suoriksi ja mutkattomiksi, mutta kaikilla koukeroilla on oma tärkeä tehtävänsä ja tarkoituksensa. 

Liian suoraa ja ilman mutkia, elämästä taitaisi puuttua haastellisuus ja arvoituksellisuus, mitä jokainen aamu tuo tulessaan. Ottakaamme ne koukeroisetkin aamut hyvällä vastaan.

Kiemuroissa, koukeroissa on jotain kaunista, romanttista, monimuotoisuutta, siksi niitä löytyy usein romanttisista lyhdyistä, hyllynkannattimista ja vanhoista esineistä, Aapolassakin.

Jokin niissä minua kiehtoo ja  ihastuttaa.

Tämä riippu kynttelikkö oli aiemmin musta, mutta nyt valkoisena se sopii somasti pihatupa Onnelaan ja antaa siellä pimeinä syysiltoina tunnelmalliset koukero varjonsa.

Tämä koukero voisi kertoa mitä uskomattomampia historiallisia tarinoita, siitä mitä Suomenlinnassa aikoinaan tapahtui. Siellä se loisti nyt auringossa, kuin odottaen kuvaksi tallentumista Miten aika on hionnut ja ruostuttanut sitä. 

Miten rosoinen ja kaunis se siellä omalla paikallaan onkaan, vanhojen tykkien seistessä turvallisina vierellään.

Lemppari amppelikoukku joka pihan parhaalla paikalla kannattelee kesän kukkakaunottaria.

Varasto/liiterin seinustalla lyhtykoukkuni, kiemurainen.

 Oikea koukeroiden, kiemuroiden taivas löytyi Vääksystä, Lauran kauppa. Ihan huikea paikka. :)

 ...jos saisin valita, tuollaiset koukeroiset portit voisin ottaa vaikka Aapolan porteiksi. Eihän ne kyllä tällaisen vanhan, perinteisen taloon kyllä sellaiseksi sovi, mutta aina voi kauneus tehdä mielelle kepposia.

Talvikuvistani löysin yhdet vanhat ja kauniit kippurat jotka kuuluvat vanhaan Sipikkaan. Sipikka on varmaan liki sata vuotias. Hankin sen todella huonokuntoisena, mutta Aapolan tallissa se kunnostettiin ja korjattiin enstistä ehommaksi ja toimivaksi menopeliksi.  Näilläkin olisi varmaan monta vauhdikasta tarinaa kerrottavanaan.

Aapolan pyykkitelineet, kiemuroineen tehtiin pari kesää sitten. Minä sain niihin idean kun sopivasti terassin kaiteista jäi juuri sopivaa puutavaraa. Piirsin ja mittailin ja Isäntä sahasi ja sirkkelöi. Lopputulos kaipasi jotain...? ..no koukeroiset koukut, jotka toimii milloin pyykkipoikapussin koukkuina kuin lyhtykoukkunakin.

Koukeroista, kiemuraista, mutta kaunista syksyä meille kaikille.

Tervetuloa Syksy!

Kesä on auttamattomasti takana ja syksy on virallisesti alkanut, Onhan jo syyskuu!

Illat on vielä suhteellisen lämpimiä, mutta syksyn voi jo aistia monin tavoin. Aina vaan aiemmin tulee pimeää ja on sytyteltävä valoja niin sisälle kuin uloskin. Ilma viilenee päivä päivältä!

Syksy ei ole suosikki vuodenaikani, sillä koen surua ja haikeutta kesän loppumiselle.

 Kesän lämmölle ja  kauneudelle on jäähyväiset jätettävä. Keväällä jo varhain istutettujen kukkien kasvu ja kukoistus  hiipuu ja nekin on lopulta harmillisesti kerättävä pois. 

 Jotta syksyn aika menisi sujuvasti kohti talvea, koitan ladata vielä syksyn aikana akkuja pitkää talvea varten. Sytyttelen Aapolaan lyhtyjä, niin sisälle kuin uloskin. Valoa ja tuunelmaa luoden. Teen pieniä metsäretkiä, keräilen luonnosta sellaista kauneutta, millä voisi somistaa Aapolan pihapiiriä vaikka koko talven. Millaiset ovatkaan tämän vuoden somistamisideat ...sitä vielä pohdiskelen!

Tämän syksyn omenasato jäi nuorien ja siirto operaatiosta kärsivien omenapuiden osalta näin pieneksi. Kauniita ja ihanan tuoksuisia nämä omenat ovat.

Syksyn värejä on mukava tuoda myös sisälle, Meidän melko valkoisessa sisustuksessa, ne antavat mukavasti syksyistä väriruisketta.

Metsäretket syksyiseen metsään on aina odotettu juttu.

Metsässä on melkoinen määrä ihania aarteita, oksia, varpuja ym, mistä voi rakentaa pihalle tai terassille kauniita syysasetelmia.

Viime vuonna löysin mukavan havupallo puu idean Ilona Pietilän  ihanasta kirjasta...kirjan nimeä en muista, 

Laitoin siihen valot joten se toimi terassilla kauniisti tervetuloa toivottajana ja myös pimeällä talvivalon antajana.

Rustiikkia, ruoste romantiikkaa löytyy Aapolan pihan kaunistuksista varmaan tänäkin vuonna, 

Metsäretkille ja ideamysyy päähän ja toivottavasti pian tällekin vuodelle löytyy hauskat pihasomiste ideat.

Tämän syksyn ensimmäinen metsäretki tehtiin tänään, pienen lapsenlapsen kera. Voi miten somaa, oli kun pieni retkeilijä keräsi omaan pieneen koriinsa aarteita,, kiviä, linnun sulka, kukka, käpy, oksa...

Metsähetkiä, löytöretkiä!

Tunnelmallista syksyn alkua.