Syyskuun jälkeen, lokakuu ja marraskuu...

Aapolan loppukesä ja syksy oli tunteiden ja tapahtumien rikasta ja raskastakin aikaa.

Kynsin hampain pitelimme kesän rippeistä kiinni ja koitimme nauttia jokaisesta aurinkopäivästä ja hetkistä läheisten kanssa. Aapolan elämää blogi on ollut huonolla päivityksellä, sillä asioiden ja tunnelmien sanoiksi saattaminen on vienut aikansa.

Talvi tekee nyt jokapäivä enemmän ja enemmän tuloaan.Tänäänkin oli pakkasta aamusta -13 ja maan peittä ohut valkoinen lumikerros. 

Valkoinen valontuoja, pimeään syksyyn jälkeen on tervetullut!

Aapolan pihaan ja pirttiinkin oli kesän ajalle monen moisia suunnitelmia, mutta ei se elämä vaan aina mene niin kuin suunnittelee. Muuttujat ovat toki tervetulleita ja ennalta arvaamattomia, suunnitelmat vain kypsyvät eivätkä ne mihinkään karkaa.

Suru , saattohoito ja hiljainen surutyö ovat olleet osanamme koko kesän ja syksyn.

Läheinen vanhus, pitkän tien kanssamme kulkeneena oli elämänsä viimeisellä polulla jolla häntä saattelimme ja viimein haikein mielin jäähyväiset jätimme.

Läheisen naapurimme iloista huomenen toivotusta emme myöskään enää tänä kesänä nähneet, vaan hänetkin hiljaisesti hyvästelimme.

Syksy tuli hiljalleen ja sen myötä Aapolassa alkoi syyspuuhat. Luonto antaa voimaa ja energiaa. Metsäretkiä tehtiin pikkuväen kera. Luontomateriaalia kerättiin ja pihan kaunistuksiksi laitettiin. Onnelakin sai omansa.

Kanervakranssin tekoa olin oikein odottanut ja niin kauniit kanervat siihen löysinkin.

Kranssinpohjaksi letitin, taipuvan pihlajan oksia.

Syksyn satoa kerättiin talven varalle, ..ne herkulliset ja hyvät vitamiinit joita taatusti talven pakkasilla tarvitaan.

Lyhdyt syttyivät, yksi toisensa jälkeen, niin pihapiiriin kuin sisälläkin,

mukavaa tunnelmaa antamaan.

Niin tuli aamu jolloin maa olikin yöllisen pienen lumisateen jälkeen valkoinen,,,

Ensilumi on aina yhtä ihana ja jännittäväkin, Lasten riemulla ei rajoja. Sitä haistellaan, maistellaan ja käsissä pyöritellään.

 Aapolan pihapiiriin laitettiin kiireen vilkaan valoja ja viimeiset suojaukset pihapuille, etteivät jänöset syö nuoria omenapuita talven aikana.

 Aapolan rauha ja Rakkaus jatkaa eloaan. Ilmassa on suurta ja jännitävää odotusta.

Näinä päivinä meidän rakkaaseen perheesemme on syntymässä uusi pieni perheenjäsen, jota lämmöllä ja rakkaudella nyt odotamme. Aapolan Ukki ja Mummi avaa näin ovensa ja sydämensä uudelle pienelle lapsenlapselle.

Elämä jatkuu.. 

Onnela, Aapolan pihan kirkas helmi.

On esitetty toiveita, josko voisimme kurkistaa Aapolan Onnelaan ja kuulla sen tarinaa. 

Ehkäpä sen tarinan aika on juuri nyt, kun kesä alkaa olla lopuillaan.

Kuvat ja tunnelmat ovat tämän kevään ja kesän otoksia ja taidetaan siellä jouluglögitkin kuvin nauttia.

Onnela joksi se nimettiin on Aapolan pihan kuin kaunis helmi.

Se hohtaa auringossa, loistaa lämpöä ja valoa pimeällä.

Siellä juhlistetaan iloja ja juhlahetkiä, nautitaan arjen pieniä pysähdyksiä.

Haaveilut Onnelasta alkoi jo silloin kun meistä tuli Aapolan asukkaat.

Suunnitelmat ja Isännän kypsyttelyt alkoivat olla valmiina keväällä 2013.

Onnela rakennetiin lopulta kesällä ajatuksella, rakentaa kasvihuone ja samalla viihtyisä istahtamispaikka.

Olin jo hyvissä ajoin keväällä hankkinut vanhoja huonokuntoisia ikkunoita, jotka sitten autotallissa pikkuhiljaa kunnostin. Piirustukset Onnelaan tehtiin oikeastaan ikkunoiden koon ja toivotun tilamitan mukaan. 

Aapolan Isännälle, ystäville ja rakkaille lapsillemme siippoineen iso kiitos ja kunnia että Onnela valmistui juuri ja juuri ennen elokuun viimeistä viikonloppua, Venetsialaisia 2013.

Ehdoton suunnitelmani oli, että takaseinälle tulee ikkunat vain yläosaan, sillä naapuriaita oli seinän takana. Ovet ,pariovet, jotka vanhan kerrostalon sisäväliovet.

Osan pienistä ikkunoista Isäntä teki itse, jotta oikeaan kokoon ikkunat saatiin.

Suunnitteluvaiheessa pohdittiin kovasti kattomaterialia ja nyt näiden vuosien kokemuksella kiitän päätöstä, valita valokate.

Valoisuus, on Onnelan yksi sen ehdoton, paras juttu. 

Kalustus on Onnelassa vaihdellut, mutta sinne hankitut (Iskun kesäkaluste alesta) rottinki-istuimet ovat olleet sinne niin sopivat, että siellä ne ovat kesät talvet.

Kasvihuoneena Onnela toimii keväällä. Siellä ovat kasvaneet, niin kukkien- kuin kirsikkatomaatin taimet astioissaan sulassa sovussa. Kesäisin Onnelassa kukkii kesänkukkaset, niin maljakoissa kuin kukkapurkeissakin.

Kesäloma aamuisin Onnelaan hipsutellaan yöpaidassa juomaan aamukahvit. 

Siellä on niin mukava aamua aloittaa ja tehdä päivän suunnitelmia.

Syksy tekee tuloaan ja Onnelassa siihen aletaan myös valmistautua..

Monet lyhdyt alkavat illalla syttyä myös siellä ja nyt jo kanerva kranssikin sinne valmistui.

Venetsialaiset on Onnelan syntymäpäivä.

Silloin sinne katetaan isompi pöytä ja pieni joukko ystäviä kokoontuu sen ääreen.

Tunnelman tuo monet lyhdyt ja kynttilät jotka silloin sytytetään.

Taattua tunnelmaa!

Talveksi Onnelan ovet eivät kokonaan sulkeudu.

Myöhään syksyllä siellä vielä voidaan istuskella tunnelmavaloissa ja lämppärin lämmittäessä mukavasti.

Hyvissä ajoin, adventin aikaan sytytetään Onnelaan myös ulkovalot jotka saavat palaa pimeinä aikoina joskus jopa helmikuulle asti. 

Helmi hohtaa silloinkin.

Jouluglögit käydään myös nauttimassa Onnelassa. Silloin istutaan siellä kuuman glögin ja piparin verran taljoin pehmustetuilla istuimilla ja toivotetaan toisillemme hyvää Joulua.

Onnelassa on juhlistettu liukasta laskiaista kuuman kaakaon ja laskiaispullien kera, Aapolan pihan mäenlaskujen lomassa. Monenmoisia pieniä pakkashetkiä. Silloin ikkunat ovat kuurassa ja kevät jo kovasti odotuksin mielessä.

Kuten huomaat, Onnela on meille tärkeä ja rakas paikka.

Olet tervetullut nauttimaan sen tunnelmista paikanpäälle,,,

Onnela siirtyy pian syksyyn. Syystunnelmista kuvina varmaan nähdään täälläkin.

 Sellainen on Aapolan pihan helmi, ONNELA!

Ihania lomamuistoja Wienistä ja Bratislavasta

Kesälomamatka Wieniin ja samalla myös Slovakian Bratislavan oli loistava matkakohde valinta. Tehdyn matkan sulattelua ja upeiden kokemusten kertaaminen aina uudestaan ja uudestaan kuvien kera on ollut niin mukavaa.  

Siinä sulateltavaa kyllä riittääkin pitkäksi aikaa.

Mitä teille matkasta kertoisin,,, sen mitä voi kuvien välityksellä kokea.

Kuvia matkalta kertyi valtavasti, maisemia, kauniita elementtejä ja pieniä somia yksityiskohtia.

Itävallan ja Wienin hieno historia ja kulttuuri näkyi kaikkialla. 

En kerro historiasta, enkä kulttuurista, vaan kerron kuvin joistakin yksityiskohdista, mihin katseeni pysähtyi.

Kopsis, kopsis,,,kuului kun hevosvaunut kulkivat pitkin Wienin vanhan kaupungin mukulakivikatuja ja palatsien upeita puutarhakujia.

Mukavaa rauhallista kyytiä, hännänheiluttajien vetämissä vaunuissa.

Ihanat vanhat ja somat kahvilat kutsuivat nauttimaan perinteisiä herkkuja.

Perinteisiä asuja, esiliinoineen, liivihameineen ja nahkahousuineen oli tarjolla.

Hauskoja ja mielenkiintoisia näyteikkunoita oli mukava katsella, piipahtamatta ihan jokaiseen somaan putiikkiin sisälle asti.

Mozardin koti oli jo ajatuksin mielenkiintoinen, Noiden ikkunoiden takana hän on sulosäveliään soitellut.

Vietimme yhden lämpöisen (+34) päivän Slovakiassa, Bratislavassa jonne mukavasti reilu tunnin mittainen laivamatka meidät vei.

Bratislavassa silmä lepäsi ja huokauksille ei meinannut tulla loppua, niin kaunista siellä oli, Pieni soma kaupunkin, jota ehdimme tutkia vain pieneltä osalta.

Ehdoton suosikkini liittyy tietysti kahvitteluun herkkuineen.

Tämä Bratislavan vanha kahvila, oli jotain uskomatonta. Meinasi jäädä herkut syömättä kun kännykälläni tallensin upeita maalauksia ja kahvila tunnelmaa kuviksi.

Kahvittelun jälkeen tuli tarve toilettiin ja kun sen paikkaa kyseltiin, tarjoilija kertoikin sen olevan erityisen hieno paikka. Eikä kyllä tarjoilija sitä turhaa kehunutkaan..

Matkalla sinne törmäsi ensin upeisiin seinämaalauksiin 

Entäpä kun perille vihdoin pääsi,,, 

Tapanani ei ole kuvata Wc.istuimia, mutta nyt oli aivan pakko.

Olettekos ennen istahtaneet näin somalle astialle, en minäkään,

Eikäpä käsienpesukaan ihan arabian altaassa pesty, vaan todella vanha ja romantiikka tulvillaan oli tämä pesupiste.

Voi huokausten määrää...

Matkoilla yksi parasta on ruokailut toinen toistaan hauskimmissa ja hienoimmissa ravintoloissa. On kiva kokeilla eri maiden keittiöherkkuja ja niin teimme tälläkin matkalla.

Herkuteltua tuli niin Italialaisen, kreikkalaisen, slovakialaisen ja tietysti itävaltalaisen keittiön moninaisia herkkuja. Namskis!

Vanhoissa kaupungeissa minua viehättää usein erilaiset lyhdyt ja lampetit.

Sellaisia, kauniita ja koristeellisia, pieniä ja suuria ei voinut olla huomaamatta myös  Wienissä. 

Entäpä sitten kirkot ja katetraalit, niistä voisi kertoa oman lukunsa.

En lakkaa ihmettelemästä niiden kohdalla, miten voikaan olla niin taitavat ne ihmiset joiden käsin ne on rakennettu.  Tornien ja holvien upeat koristukset ja maalaukset. Huokaus!

Kirkkojen ovet kielivät jo valmiiksi mitä sisäpuolella on odotettavissa.

Tämä soma vanha nallekarhu oli nallemuseon ikkunassa.

Se on kuin muistutus minulle, miten paljon askelia matkallamme kuluikaan ja miten paljon ne askeleet matkalla antoivat.

Rikkaaksi itseni tunnen, sillä ihania muistoja, upeita elämyksiä ja huikeita kokemuksia saimme matkalla iso roppa kaupalla.

Suosittelen!

Kesä, meri, loma, aurinko, ...ja lomamatka!

Vihdoin alkoi Aapolan väellä odotettu kesäloma.
Ennen sen aloitusta on nautittu jokaisesta aurinkopäivästä ja vähän pilvisemmistäkin, mm. lastenlasten kanssa puuhastellen monen moista.
Saatiinhan aina niin odotettu kesälomalainenkin Aapolaan.
Ikimuistoisen veneretken teimme yhdessä pojanpojan kanssa Pereämeren Jähtilaivalla. Ilma oli kaunis, meri lähes tyyni ja tunnelma laivalla oli leppoisa. Harvemmin tulee näin hieno tilaisuus nähdä Perämeren kauniita maisemia mereltä päin. 

Aapolan pihassa on pyörinyt keväästä lähtien valkomasuinen orava. Kovin vaan tuntuu kesyyntyvän päiväpäivältä rohkeammaksi.
Pihapiirin linnut se tekee levottomaksi, mutta lapsille se tuotta suurta iloa.
Hauska veijari.

Suurta iloa on tuottanut myös vanhan kumiveneen löytyminen varastosta. Sitä vähän paikkailtiin ja uudet airot siihen hankittiin, niin johan on pojilla ollut mukavat vesiseikkailut.
Kesän hauskia puuhia joita on talvella sitten mukava muistella!

..ja sitten viime perjantaina se vihdoin alkoi, Loma!
Juuri silloin kukki syrenit kauneimmillaan ja oli lomamaljan aika!

Vielä matot puhtaiksi, ahkeran letkun käyttäjän hoidellen huuhtelut hienosti.

Vaan sitten sulkeutui pihatuvankin ovi ja Aapolan väki lähti lomamatkalle!
Matkan upeasta annista kerron pian lisää.

Pienet retket, suuret hetket.

Kesän tulo tuo pienet ja vähän suuremmatkin retket arjen iloksi, juhlahetkiksi.

Vaikka kesäloma vielä odottaa alkamistaan on jo pieniä retkiä tehty lähelle ja kauemmaksikin.

Odotettu pieni retki, pikku Mintun kanssa tehtiin lähellä olevaan kotieläinpuistoon.

Mukana oli valmiiksi murustellut sämpylät lampaille ja possuille.

Parasta retki iloa toivat Mintun mielestä kotieläinpuiston pienimmät ja hellyytävimmät "lampaan lapsoset", ne pehmoiset karitsat jotka kapusivat uteliaina aidan alta . 

Ollaan yhtä pieniä!

Vähän suurempi retki, "äiti ja kakarat" -matka (minä olen yksi niistä kakaroista), tehtiin  muistorikkaaseen lapsuuteni Ukkilaan, Puumalassa.

Puumala, niin kaunis, niin vehmas, ...Saimaan upea helmi!

Tutut muistorikkat paikat herätti herkkiä tunteita ja ajatuksia.

Lapsuuden Ukkilassa, odotettuja sukulaiskohtaamisia, mukavia muisteloita ja lämminhenkistä yhdessäoloa.

Pieni retki metsätielle tehtiin tänään pienessä vesisateessa joka ei meitä haitannut.

Haaveissa oli löytää Kieloja, Juhannuksen somisteeksi.

Löytyihän niitä ja nyt tuovat kielot Aapolaan huumaavaa kesän tuoksua.

 Seuraavat retket jo mielessä, pienet ja suuret...

Retkirikasta Juhannusta jokaiselle.