Alkaa Adventin aika ja silloin muuttaa Taavi-tonttu Aapolaan!

 Hyvää ja lämminhenkistä ensimmäistä Adventtia meille kaikille.

Adventinaika on odotuksen ja melkoista puuhastelun aikaa itse kullekkin.

Minä Jouluihmisenä, innostun joulun odotuksesta ja valmisteluista aina isolla innolla.

Aapola muuttuu pikku hiljaa joulukodiksi, valoineen, tekstiileineen, tuoksuineen ja tunnelmineen.

Joulun aikaan liittyy yhtenä tärkeänä osana, joulun kauniit tarinat, niin lauluissa kuin pienten ihmisten leikeissä. Leikkimieli tarttuu meihin aikuisiinkin ja joulun jännitys alkaa tuntua niin mielellä kuin kielelläkin.

Tänä vuonna, näin adventin alla Aapolaan toivotetaan tervetulleksi myös pieni Tonttu, Taavi, oman Joulukodin kera.

 Taavi-tontun koti valmistui juuri kun lumi on peittänyt maan ja ulkona on niin kaunista ja mukavaa. Kelkat ja luistimetkin voi pian ottaa esille. Aapolassa tänään jo pikkumäkeä laskettin.

 

Taavin koti on vanhassa lääkekaapissa. Lääkekaappi on jo keväällä kunnostettu ja maalattu, mutta se jäi silloin odottamaan oikeaa sopivaa aikaa, loppusilaukselle. 

Maalina käytin Vintage kalkkimaalia, jonka lopputulokseen  en ensin alkuun ollut ollenkaan tyytyväinen. 

Useamman maalikerroksen ja kiillotuksen jälkeen olin vihdoin tyytyväinen, mutta ajatus miten helppo ja kätevä maali se on, ei ihan minun käsissä ainakaan vakuuttanut.

Pinta toki on nyt kaunis,,, vanhan näköinen jo valmiiksi. 

Avainta tähän kaappin ei minulla ole koskaan ollutkaan, minne lie kadonnut aikojen saatossa?

  Kaappi oli ennen vaaleansininen ja nyt siitä tuli arvatenkin valkoinen.

 Talo, kaappi löysi paikkansa Aapolan aulasta, seinästä. Sellaiselta korkeukudelta, että pienimmäinen Minttukin yltää sitä tutkimaan ja sillä leikkimään. Tonttuleikit ovat taatusti mieleisiä.

Kurkistellaan sisään,,,

 Pieni Minttu ja Miko (Mummin mussukat) saa pian kuulla tarinaa Aapolan Taavi-tontusta ja siitä mitä sen uudessa Joulukodissa tapahtuu. Taavin joulukoti on kuin adventtikalenteri, aina jotain uutta ja yllättävää ja ajankohtaista löytyy sen salalaatikosta, esille laitettavaksi.

 Taavi-tonttu ja sen oma Miisu kissa olelevat nyt tyytyväisenä heidän Joulukodissaan. 

Taavin joulukodin huonekalut ja muu välineistö on lainattu aikuisen tyttäreni vanhasta nukkekodista joka on pakattu laatikkoon odottamaan aikaa, seuraavalle leikkijälle. Taitaapa siellä olla jotain lainattua myös omasta Willa-stiinastakin ... joka onkin aivan toinen tarina.

 http://willa-stiina.blogspot.fi

 Taavilla ja Miisu-kissalla on vielä paljon puuhaa ja monen monta tahtumaa, ennen kuin Joulu on jo ovella, sen lupaan. ;)

Tästä on hyvä Adventin aika aloittaa. 

Sytytetään kynttilät ja toivotaan jokaiseen kotiin rauhallista Adventin aikaa, joulukiireistä huolimatta.

Odotellaan,,, kukkivaa kauneutta!

Asioidessani lemppari kukkakaupassani (Linja-kukka, Kemi) näin siellä hauskoja eri värisiä, kukkasipuleita. Tarkemmin tutkittuani ne paljastuivat Amarylliksen sipuleiksi.

Sipulit olivat pinnoitettu, jonkin sorttisilla värillisillä vahoilla.

Värejä oli useita, niin harmaan, vaalean kuin kauniin punaisen sävyisiä.

Ihastusta ja ihmetystä herätti ne kiiltävän kultaiset ja pronssisen sävyiset Amaryllis sipulit.

Olin heti vakuuttunut, että tänä vuonna Aapolan joulu Amarylliksen kasvatus alkaakin juuri tästä.

Liikkeestä kerrottiin, niiden suosion olleen jo parin vuoden verran sen verran suuri, että nytkin väri valikoima alkoi olla vähissä. Minulle oli tärkeää, että lopulta (jos kasvatus onnistuu) kukastani tulee valkoinen. Siksipä valinnanvaraa ei sipulin väritykselle enää paljoa jäänyt, joten punaisen sävyjä löytyy nyt hauskasta kukkasipulistani.

 Sieltä se jo kurkistelee!  Hoito-ohje oli hyvin yksinkertainen, Älä kastele!

Amaryllis sipulilleni tein "pedin", maljaan jonka pohjalle laitoin valkoista kiveä ja oksanauhaa.

Äidillä ja minulla on ollut tapana ostaa yhdessä Amaryllikset kasvatettavaksemme, siksipä ilahdutin myös äitini tällä hauskalla värillisellä kukkasipulilla. Ihmetystä hänelläkin riitti, ettei sipulia laiteta ollenkaan multaan, saati ettei sitä kastella ollenkaan. Mielenkiintoista!

Amaryllis tuntuu kasvavan vauhdilla, nyt vaan

toivotaan sille kasvun voimaa ja lopulta upeaa kukkaloistoa joka Aapolan Joulua koristaa.

Tunnelmakuvia, pienin askelin kohti kohti talvea ja Joulua

 Talvi tuli melkein yhdessä yössä.  Lumi satoi maahan nopeasti, mutta yhtä nopeasti se suli pois, jättäen maan ikävän loskaiseksi. Uusin toivein nyt vaan uutta lunta ja pakkasta odotellaan. 

Reilu kuukausi enää niin Joulu on jo ihan nurkan takana. 

Luin jostain, että oikea Joulu ihminen, (hän jonka sydämessä Joululla on suuri ja lämpöinen paikka) on herkimmillään jo hyvissä ajoin ennen Joulua. Sikäli, mikäli näin on,,, tunnustaudun sellaiseksi.

Syksyn mentyä, ensilumi ja valojen virittely pimeään pihaan saa minussa kipinää syttymään ja ajatus jouluvalmisteluista saa sormeni syyhyämään jo marraskuussa tänäkin vuonna. Miten ihanaa on pimeinä iltoina, kynttilöiden loisteessa sukeltaa sisustuslehtien, joulu-kotien tunnelmaan. Aivan kuin vieraana niissä kodeissa olisi ja niiden tunnelmasta ja kauneudesta nauttisi. Pian katseet ja ajatukset alkavat pukea myös Aapolaa joulunodotus tunnelmiin.

Oma työni lastentarhanopettajana, antaa ihanan mahdollisuuden työstää talven tuloa ja joulun odotusta ja tunnelman luontia monin eri tavoin. Päiväkodissa kaikki suunnittelu ja valmistelu alkaa jo hyvissä ajoin, pienten innokkaiden ystävien kera.

Tästä se alkaa....

Yksi sunnuntai-iltojen odotus, on Strömsö tv-ohjelma. Taitavia, idearikkaita ihmisiä, somassa Strömsön talossa ja pihapiirissä valmistaa toinen toistaan hauskempia, kauniimpia ja herkullisimpia asioita.

Viime sunnuntaina Strömsön ikkunat saivat kauniit ikkunamaalaukset, lasitusseilla. 

Niistä innostuneena ja soman peura mallin löytäneenä, tein päiväkodin ikkunaan, lasten ja aikuisten iloksi oman talvimetsä-maalauksen.

Niin soma siitä tuli, että saman idean vein ja tein myös Aapolan keittiön ikkunaan.

Lumisade hiljainen, kivet kannot peittää...

Tuikkujen valo, ikkunalaudalla loi oman valo tunnelmansa talvimetsään.

Valkoinen on yhä väri, minkä haluan kodin kukkiin, näin marraskuussa. Se tuoma valon raikkaus on niin kaunis. Hortensiakimppu vahvojen vihreiden lehtien kera, pitsi maljakossa on oikein raikas ja soma tähän hetkeen. 

Somaa, eikö totta!

Viikonlopuksi saimme meille odotettuja vieraita. Vieraat on aina iso ilo Aapolassa! Niin mukavaa on laittaa koti siistiksi, sytytellä lyhtyjä, leipoa ja valmistaa jotain hyvää ja herkullista tarjottavaa.

Tässäpä Pipari-luumukakkua, olkaa hyvä!

Ihanien ystävien kanssa vietetty viikonlopun aika oli monin tavoin rikasta ja niin hauskaa. 

Huomenna taas arjen askareihin.

Ilon retkiä ja juhlahetkiä!

Viikonloppu on ollut monin tavoin iloa ja onnea täyteinen. Haikeuttakin, etenkin tähän päivään liittyi, onhan Isänpäivä, jota meilläkin juhlistetaan. Minä omalle Isälleni kynttilät sytytin ja Rakkautta ajatuksin lähetin, ...sinne jonnekin. Sinne, missä tähdet ovat kaikkein kirkkaammat. 

Eilen teimme Äidin ja sisareni kanssa odotetun retken Oulun keskustaan. Veimme Äidin tutustumaan uuteen hienoon ja väki rikkaaseen Kauppakeskus Valkeaan.  

Jo ajatus siitä, miten Isonkadun päällä on sellainen suuri, kadun yli oleva lasitalo, kauppakeskus tuntuu uskomattomalta. Minun Isovanhemmat asuivat monta kymmentä vuotta Isollakadulla, juuri nykyisen kauppakeskuksen kyljessä, ylimmässä kerroksessa. Pienenä ja isompanakin katselimme usein Mummin kanssa ikkunasta Isonkadun vilkasta vilinää. Muistan, kuinka pienenä istuin leveällä ikkunalaudalla  Mummin ja Papan viherkasvien välissä ja ihmettelin, miten paljon siinä ajaa autoja ja miten vikkelästi ihmiset kulkevat paikasta toiseen. Kadun jouluvalaistus oli ihmettelyistä ja ihastuksista odotettua ikkuna-aikaa. Muistorikkaita, ihania muistoja. 

Kauppakeskuksesta teimme mukavia  löytöjä ja minun mieluisimmat oli Ikkunatähdet, Indiskasta.

Niin kauniita valkoisia ja pitsisiä. Ihan pakko oli sellaiset Aapolan ikkunoihin hankkia.  

Kauppa kierrosten jälkeen Äidin ja siskon kanssa nautimme todella hyvästä ruuasta (Frans & Camille bistrossa) .

 Illaksi oli luvassa hauska teatteri-ilta ja sitä se kyllä olikin. Teatteri Riossa, Beige tappaa, sai kyllä nauruhermot koetukselle. "Ystävyys ylittää ikärajat ja ennakkoluulot tässä herskyvässä komediassa"! luki esitteessä! Eeva Litmanen ja Kirsi Ylijoki oli kyllä huippu näyttelijä parivaljakko. 

Leppoisaa iltaa istuttiin vielä Siskon perheen luona ja sunnuntaiaamu valkeni heidän pihassa lumisena ja kauniina. Mukavaa yhdessäoloa kaiken kaikkiaan.

Kotona, Aapolassa odotti iloinen yllätys,,, Lumiukko Ossi oli löytänyt tiensä Aapolan pihaan. Vaikka lunta ei vielä paljoa ollutkaan, niin lumiukko siitä kuitenkin oli onnistuttu tekemään. Kiitos Minttu ja muut pihapuuharit. 

Isänpäivää juhlistimme isolla joukolla, Simon Vanhassa pappilassa (Pappilan Pehtoori). Kaunis vanha pappila, herkullinen ruoka ja soma lämmin tunnelma. 

Tunnelmallista Isänpäivän iltaa vielä kaikille Isille, lähelle ja kauas!

Ensilumikimppu ja muita kuurankukkia

Ensilumen hiutaleet on jo meilläkin nähty, joskin maan valkoisuutta yhä odotellaan. Pakkasia on ollut jo toista viikkoa ja se tuntuu taas niin ankarana, luissa ja ytimissä, ennen kuin siihen totutaan. 

Tänään, Pyhäinmiesten päivänä, maa oli aamulla aivan kuurassa, ritinä ja ratina kuului kenkien alta pihan poikki astellessa.

Ensilumen odotus on ollut niin paljon mielessä, että tilasinpa luotto kukkakaupastani Linja-kukasta Aapolan pöydälle "ensilumikimpun".  Kukkakauppias ilahtui, kun kerroin teematoiveeni, että tälläkin kertaa annan vapaat kädet ja luovuuden kukkia. Itse ihastuin kovasti kun kimpun näin ja sen Aapolan isolle pöydälle asettelin.

Iso ilo ja ihastus. 

 Tänään auton tuulilasissa oli niin kauniit kuurankukat, että oli ihan pakko hakea sisältä kamera ja ikuistaa ne, ennen kuin ikkunat taas puhtaiksi rapsuttelin. 

Taitava on luonto, taidemaalarina.

Lämmin ajatus rakkaille läheisilleni joille sytytin tänään muistokynttilän, lähellä ja kaukana.

Muistot kauniit ja kultaiset, kätken sopukkaan sydämen.