Ensilumen odotusta

Ensilumen tulo on aina niin odotettu. Usein avuutellaan, tuleeko se lokakuun lopussa, vaiko ehtii marraskuu jo alkaa? Tämä aika kun on todella pimeää, siksi valoa tuova lumi on suuri odotettu ilo. Tämä syksy on ollut harvinaisen vähä sateinen ja lämmin. Valon määrä vaan on auttamattomasti vähentynyt, päivä päivältä. Monet pihan lyhdyt ovat tuoneet valoa ja tunnelmaa, pimeisiin iltoihin.  

Lumen tulo, kun maa muuttuu valkoiseksi on kuin sytyttäisi valot katkaisijasta.

Sitä valoa nyt odotetaan.

Onnelaan viritettiin valot jo hyvissä ajoin. Sen sisätilassa palaa jo kranssin talvivalo, mutta katon reunustojen valo vielä sytyttämistä odottelee. Vain valotesti on tehtynä.

Pihalla kaikki alkaa olla valmiina ja odottavat lumen tuloa.

Piha on siisti, roskat haravoituna, valmiina lumipeitteelle.

Hassua ajatella, että viime talvena oli niin paljon lunta, että hanget ylettyivät lähes Onnelan ikkunoihin.

Sisällä valoa riittää, mitä enemmän valoja sytyttelee..

Kynttilät tuovat tunnelmaa ja ikkunoista on mukava katsella milloin ensilumen hiutaleet hiljalleen laskeutuvat.

Ei aikaakaan, kun saadaan laulaa,

"Lumi on jo peittänyt, kukat laaksosessa...."

Tervetuloa ensilumi!

Pihatuvassa valmistaudutaan talven tuloon!

On se aika vuodesta, jolloin meille niin rakas Pihatupa Onnela on aika laittaa ns.talviteloille.

Jo varhain keväällä sen siivosin ja pitkin kevättä, kesää ja syksyäkin sinne on kerääntynyt kaikenlaista, mitä siellä on tarvittu ja haluttu somisteena olevan.

Keväällä sen kaikki penkit ja jakkarat oli täynnä siemenistä ja kukkamukuloista kasvatettavia kukkia ja yrttejäkin. Nyt viimeisenä sieltä vein pois Maljaköynoksen joka niin upeasti on kukkinut ja viihtynyt siellä koko kesän ja syksyn.

Tänä vuonna Onnelan sisustustekstiilit olivat hempeän pastillin sävyiset, niin sohvatyynyt kuin torkkupeittokin. kevään kynttilät heleän vaaleanpunaiset ja sen ensi kukkasetkin pöydällä olivat roosaan eri sävyjä.

Elokuussa hempeys sai väistyä ja tilalle tulivat luonnon läheiset värit. Harmaan ja ruskean eri sävyt, valkoista unohtamatta,

Valkoinen on nyt väri joka jää onnelaan koko talveksi. Kukat muuttuvat havuiksi ja valoa sinne tuovat lämpöisen valkoiset valosarjat.

Vielä viime perjantaina, pihapuuhien jälkeen istahdimme Isännän kanssa Onnelaan. Sytytin sinne kynttilöitä ja viritin jo ensimmäiset talvivalotkin, valkoiseen pajukranssiin, päätyseinällä..

Muistelimme mennyttä kesää ja mukavia hetkiä joita myös pihatuvassa vietimme.

Onnelan katonreunaan laitoin jo valmiiksi valot, ne jotka antavat ihanan talvivalon tunnelman pihapiiriin, talven pimeimpään aikaan.

 Illan hämärtyessä piti toki kokeilla, miten valot hämärässä näkyvät ja somathan ne olivat.

 Tunnelmaa sisällä ja ulkona. Onnelaan olemme somisteeksi keränneet vanhoja limonaadipulloja ja muistorikkaita vanhoja esineitä. 

Valot on testattu ja todettu hyvin toimiviksi, mutta vielä toviksi ne sammutetaan, ennen kuin ne syttyy uudestaan ja saavatkin palaa pitkälle tammikuulle asti.

Sitä ennen täytyy viedä tyynyt ja patjat lämpimään varastoon. ..mutta ei ihan vielä niitäkään.

Josko kuitenkin vielä jonain iltana istahtaisimme nauttimaan lasilliset kynttilöiden valossa ja tunnelmassa, lämpöiset peitot ympärillämme.

Pöytänne on katettu, pihalinnut, oravat..!

Aapolan pihapiirissä vierailee ja asustelee eloisia pieneläimiä; lintuja, isoja ja pieniä, oravia, pieni pihajänis, siiliä, myyriä (valitettavasti) ja ompa meillä nähty kettukin.
Vaikka asustamme niin lähellä, mutta ehkä kuitenkin niin sopivan matkan päästä kaupungista, että tänne on aremmatkin vierailijat tohtineet tulla. Eläimet ovat ilomme. Perheessämme on ollut kaksi niin ihanaa koiraa joita lämmöllä aina muistamme. Kuka tietää vaikka Aapolaan jossain vaiheessa pieni tassuttelija tulisikin.
Pihapiirin asukkaille olemme tehneet oloa ja eloa helpottamaan monenmoisia rakennelmia jotta niiden elo olisi kotoisaa ja turvallista. Rajoituksiakin toki on ollut pakko laittaa! (kiitos jänöille omenapuiden jyrsimisistä).
Pihalta löytyy nyt monta linnunpönttöä, lintulauta ja ruokinta-automaattikin.
                                                        Niistä tässä kerron hieman lisää.

Viime syksynä rakensimme ison lintulaudan jossa ruokavieraita riittikin koko talveksi, välillä vallan ruuhkaksi asti.

Sopivasti oli jäänyt varastoon, ulkovuorilautaa, rimaa, kattohuovan palasia ja rikkinäisestä lyhdystä säästetyt koristeosat. Samaisia koristeita löytyy Aapolan linnunpöntöistäkin. Varsin soma ja toimiva lintulauta siitä tulikin.

Tässä harvinaisempi lintuvieras, Pähkinähakki, joka herkutteli laudalla monena syyskuun päivänä.

Kookospähkinä, jossa siemenherkkuja sisällä on löytö ruotsin puolelta. Tämä pallo oli nopeasti syöty, ja lopulta harakka sai nyörit poikki ja nappasi koko pallon ja vei pensaan alle omaksi herkuiseen.

Pajusta talipalloteline, ja maistupa siitä linnuille omenatkin, joka oli vähän yllätys.

Monenmoisia automaatteja olen pihapuuhun ripustanut ja huomannut, että näin ruokkijan puolesta, paras on se jota ei tarvitsisi olla jatkuvasti täyttämässä. Ruokaa mahtuu kerralla paljon, mutta ala aukoista tulee juuri sen verran kun syövä.

Auringonkukka kattaus! ..sen siemenet kuivuivat betoniruukussa parisen viikoa ja niinpä se eräänä päivänä olikin syöty lähes kokonaan. Kuka sen söi, ei jäljet kertoneet?

Syysmyrskyn viedessä pihlajista lehdet lähes kokonaan, löysi tilhiparvi hehkuvat marjatertut helposti. Pian oli suuri parvi herkutellut pihlajan, marjoista tyhjäksi.

Niinpä ahneimmille kävikin, että nuokkuivat kuka missäkin terassilla, syömisiään sulattelemassa ja liekkö päätäänkin happamien marjojen vaikutuksesta selvittelemässä. Sanontakin sanoo.. "ahneella on ka...n loppu"! 

Orava, aina niin iloinen ja vikkelä, pihan kulkija. Sille maistuu kaikki ja ahkera ruokavieras se lintulaudalla onkin. Sulassa sovussa se pikkulintujen kanssa jakaa eväitä.

  Parisen joulua taaksepäin tein ystävillemme joululahjoiksi, talipallo talot heidän pihalinnuille.

Oli hauska laittaa heidän talonsa numero ja aidan värikin heille sopivaksi. Tässä kuvassa niistä vielä puuttuu koukut katoilta ja reiän läpi (talipallon läpikin) menevä metallitikku (katkaistu sukkapuikko) jossa puuhelmi päässä.

Nämä linnunpöntot teimme myös parisen vuotta sitten syksyllä, jotta ne olisivat Aapolan tallin seinustalla valmiina keväällä, jolloin pesäpuuhat pikkulinnuilla ovat ajankohtaiset. Vuokralaisia on molemmissa pöntöissä asustanut ahkerasti ja iloisia perheenlisäyksiä on niistä ollut ilo kuunnella ja poikasten syöttöjä seurailla.

Huomaat varmaan, että väritys ja koristelukin on tyylillemme uskollista. Sopii hyvin pihapiiriimme. 

Aapola, päätalo on edellisten asukkaiden jälkeen vielä keltainen, mutta meidän tarkoitus on sen väritystä muuttaa, ehkäpä jo ensi kesänä. Uuden tulevan värityksen näet juuri linnunpönttöjen ja lintulaudan väreistä.

Milloin on oikea aika aloitta pihalintujen ruokinta? Meillä ne saavat ensi kattauksensa silloin kun pihan syystyöt alkaa olla tehtynä ja talveen valmistautuminen on hyvässä käynnissä.

Kattauksenne on valmiina, Tervetuloa syömään!